Nykyisin koko luostariraunion näkyvin osa on hautausmaan kupeella oleva suuri kivetty kaivo – nunnakaivo. Jo 1600-luvulta lähtien kaivoa on pidetty nunnien kaivona ja sieltä on kerrottu löytyneen vastasyntyneiden luita merkkinä luostariajan moraalittomasta ajasta. Voidaan kuitenkin ajatella, että moraalin pettämisen hedelmiä – vastasyntyneitä lapsia – ei ehkä olisi hävitetty heittämällä ainakaan kaivoon. Tämä siksi että rikoksen kiinnijäämiskynnyksen voisi ajatella nousevan kun kaivon vesi olisi nopeasti pilaantunut. 1600-luvun tarinoita luostariajan elämästä voi tarkastella myös osana silloin raivonneita uskonsotia ja voimakasta pyrkimystä mustamaalata kaikki katolilainen uskonelämä. Toisaalta on selvää, että nunnaluostarin alue ja siellä asuneet nuoret nunnat ja varsinkin nunnavihkimystä vailla olleet tytöt ovat olleet keskiajan Suomen suurin naisenergiakeskittymä.

Nunnakaivon arkeologinen tutkimus on vielä tekemättä. Selvää on että se mitä tänä päivänä kaivosta näemme on myöhempien aikojen korjausta – ehkä 1800-luvulta. Kaivo on nykyisellään hyvin alhaalla sillä sen pohja on alle kaksi metriä meren pinnasta. Keskiajalla merivesi olisi ulottunut sinne ainakin syysmyrskyjen aikaan, jollei koko ajan.